Ai että, kyllä se kevään ensimmäinen kerta koskella vaan on jotain! Toukokuun puolen välin jälkeen alkoi lämmin jakso, jolloin luonto heräsi kesään hetkessä. Kosken kohina kantautui kauaksi. Viime syksynä sen pohja oli rutikuiva, mutta nyt se tuntui kuhisevan kaloja, hyönteisiä ja lintuja auringonsäteiden kimaltaessa veden pinnalla.
Kosken virta oli niin voimakas, että soutamalla ei päässyt lähellekään paikkaa, johon useimmiten ankkuroin veneen. Toisaalta myös virta ja kuohut ylsivät tavallista alemmaksi, joten virtapaikalle oli helppo heittää kauempaakin. Aika nopeasti päätin kuitenkin soutaa veneen rannalle ja kävellä ylemmäs koskelle, jotta pääsisin valuttamaan vaappua parhaisiin kuohuihin. Siirtyminen ja heittäminen oli varsin vaivatonta keskikesään verrattuna, koska piennar ei ollut vielä kasvanut umpeen kasvillisuudesta.
Originalilla varman päälle
Valikoin vaapuksi kelluvan Rapala Originalin (5 cm) luonnollisella vaalealla värillä ja vihertävällä selällä. Jo muutaman heiton jälkeen olin huomaavinani, että kuohujen vierestä tyynemmästä kohdasta, pienen kiven takaa, tärppäsi. En ollut kuitenkaan aivan varma, oliko kyseessä kasvi vai kala. Päätin tarkistaa asian kelaamalla uistinta seuraavan heiton jälkeen samaa reittiä.
Juuri kun hyräilin mielessäni ”koskella viimeinkin, voin ottaa iisimmin…”, nappasi. Jo ensimmäinen pyrstön pärskäys enteili taimenta, joka osoittautuikin luonnontaimeneksi. Mittaamisen en raaskinut käyttää aikaa, arviolta 45-50 cm pitkä kala pääsi nopeasti vapauteen.
Tästä on hyvä jatkaa kohti keskikesää!
Vinkki: Taimen tärppäsi samasta paikasta kuin viime vuonna. Laita siis hyvät ottipaikat ylös ja koeta onneasi toistekin.