Suomen suurimmat hauet ovat pääsääntöisesti nousseet makeasta vedestä. Onhan hauki makeanveden kala. Järvien ja jokien suurhauet ovat myös heittokalastajan ulottuvilla kunhan valitsee ajan ja paikan oikein.
Katse järville
Moni ajattelee, että saadakseen suurhauen pitää mennä merelle kalaan. Ja totta on, että mereltä saa hyvin haukea. Ja isoakin. Merelle mennään siitä huolimatta, että paikallislehtien kalakisoihin ja ERÄ-lehden Suomen suurin kala-kilpailuun ilmoitetuista hauista suurin osa on noussut järviltä, joiden nimeä harva on edes kuullut. Mikä ei sinänsä ole ihme, onhan maassamme tuhansittain erilaisia järviä.
Ja vaikka karuilla muikkujärvillä suurhauki viettää suurimman osan elämästään syvän veden alueella ja heittokalastajan ulottumattomissa, jää jäljelle silti yksittäisen kalastajan kannalta rajaton määrä järviä joissa suurhaukikin viettää ison osan elämästään heittokalastajan ulottuvilla.
Helppoa suurkalan saaminen ei yleensä ole, muutenhan se olisi normaalin kokoinen. Mahdollisuuksiaan voi merkittävästi parantaa kiinnittämällä huomiota kohdejärven, paikkatyypin ja ajankohdan valintaan.
Pienet järvet
Ehkäpä helpoin paikka suurhauen saamiseen ovat pienet, matalat ja rehevät järvet. Jos tarjolla on riittävästi ravintoa ja järvestä löytyy sen verran syvyyttä ettei se jäädy umpeen talvisin, siellä suurella todennäköisyydellä elää myös isoja haukia. Esimerkiksi asutuskeskusten tuntumassa olevat pilalle rehevöityneet matalat järvet kätkevät sisäänsä suuria haukia, joita juuri kukaan ei kalasta.
Toki liika on liikaa hauellekin, talvinen happikato saattaa tehdä ison loven haukikantaan ja säännöllisesti toistuessaan happikato tekee kaloista selvän ennen kuin ne ehtivät suurkalan mittoihin.
Vahvasti näköaistin varassa saalistavana petona hauki hyötyy myös kirkkaasta vedestä. Tämä rajaa osan muuten potentiaalisista järvistä pois. Vaikka haukia saa myös sameista vesistä, on kalastus varsinkin savisameissa vesissä usein vaikeaa.
Sopivaa järveä etsiessään kannattaa kuunnella kylänmiesten juttuja korvat höröllään. Suurista hauista kertovissa jutuissa on usein vinha perä, ja varsinkin jos samansuuntaisia tarinoita kuuluu useammasta lähteestä, on paikka käymisen arvoinen. Ja jos järvessä tiedetään olevan paljon suutaria, lahnaa tai muita isoja särkikaloja on peli jo lähes selvä. Etenkin tiheä suutarikanta tuntuu kulkevan käsi kädessä suurhaukien kanssa.
Suurhaukea pikkujärviltä tavoitellessa pitää valita hiukan totutusta poikkeava tekniikka. Haukea on perinteisesti kalastettu rannan kaislikoista ja lumpeikoista. Suurhaukea mielivän pitää sen sijaan etsiä kauempana rannasta, jopa järven keskiosissa kasvavia vesikasvustoja ja pienialaisia syvänteitä.
Keväällä ja kesällä kalastus kannattaa keskittää vapaan veden alueella oleviin kasvustoihin ja syksyllä syvänteisiin. Veden viiletessä saaliskalat pakkautuvat syvänteisiin ja isot hauet kerääntyvät ruuan perässä samalle alueella. Klassinen esimerkki on tasamatala, 1-3 metrin syvyinen järvi, mistä löytyy pieni 4-6 metrin syvyinen kuoppa. Syksyllä ja talvella kalat ovat syvänteen liepeillä ja muun ajan vuodesta vesikasvustojen tuntumassa.
Isojen järvien lahdet
Isoilla järvillä suurhauki katoaa harmittavan usein selkävesille missä se on toivottoman laihassa liemessä, ainakin heittokalastajan näkökulmasta. Rehevissä järvissä isokin hauki kuitenkin käväisee matalassa kunhan olosuhteet ovat kohdallaan.
Täällä kalastus kannattaa keskittää viileän veden aikaan ja valita paikka mahdollisimman tarkkaan. Suurhaukispotteja, joissa iso kala syystä tai toisesta viihtyy, on siellä täällä, mutta ne pitää opetella yksitellen. Jostain syystä jokin kaislanpätkä, lahdenreuna tai muu paikka tarjoaa kontaktin isoon kalaan useammin kuin muut, ja luonnollisesti nämä paikat tulee kalastaa tarkasti.
Lokakuun taittuessa loppuaan kohti koittaa syksyn mielenkiintoisin aika, kun suurhauki pakkautuu hetkeksi suojaisiin mataliin lahtiin ja viipyy niissä ensimmäisiin jäihin saakka.
Ja tällä tarkoitetaan todella suojaisia lähes eristyksin kuroutuneita fladamaisia lahukoita. Eikä haittaa, vaikka suualue olisi ruovikoitumassa umpeen, jos sinne pääsee veneellä, niin pääsee sinne haukikin. Ja jos lahdesta löytyy vielä edes parin metrin syvyydeltä vettä, ollaan jo todella lähellä loppusyksyn suurhaukipaikkaa.
Joet
Yksi suurhauenkalastuksen tuoreimpia aluevaltauksia ovat jokivedet valtavirroista keskikokoisiin jokiin. Myös virtavedet kasvattavat isoja haukia ja virran pyörteissä varttuneet kalat osaavat toden teolla myös uida. Liekö juuri virtaa vastaan kamppailun tulosta, mutta jokien hauet ovat usein paksuniskaisia juntturoita, joilla massaa on kertynyt lyhyeenkin varteen ällistyttävän paljon.
Koskien aluset ja niskat ovat ottipaikkoja varsinkin lämpimän veden aikaan. Veden viilentyessä kalat hakeutuvat joen monttuihin. Valtavirroilla kalastamisen arvoisia alueita ovat myös nivajaksojen akanvirrat.
Pienemmillä joilla kalastus onnistuu hyvin myös rannalta käsin, mutta isoilla virroilla kalastus on tehokkainta veneestä.
Jokivesissä on syytä varautua pitkään tärppiväliin. Ottipaikat ovat pieniä ja usein kala tulee, jos on tullakseen melko helposti, jopa ensimmäisellä oikeaan paikkaan osuneella heitolla. Mutta siihen se usein jääkin, harvoin samasta spotista saa yhtä tai kahta kalaa enempää.
Jokikalastus voi olla henkisesti haastavaa ja pitkään odotetun tärpin hukkaaminen keskittymisen herpaantumisen myötä harmittaa pitkään.
Jokivedet, ja varsinkin isot joet kätkevät pyörteisiinsä todella isoja haukia joita harva on aiemmin ymmärtänyt tai osannut kalastaa. Moni aktiivinen hauenkalastaja uskookin suomenennätyksen rikkuvan lähivuosina, ja että tämä alkuhauki nousee nimenomaan isolta joelta.
Ison kalan ikkuna
Suurkalojen pyynnissä riittää aina haastetta vaikka olisi kuinka kokenut kalastaja. Suurkaloja on parhaimmillaankin vain pieni osa alueen kalakannasta ja mokomat ovat vielä ruoka-aikojensa suhteen peruspuikkaria kriittisempiä.
Usein kuulee puhuttavan ison kalan ikkunasta, millä tarkoitetaan lyhyttä ison kalan syöntihetkeä.
Joskus huomaa perushauen syönnin oudosti loppuvan. Tämä voi tarkoittaa, että alueelle saapui kertaluokkaa isompi peto tai paikalla ollut iso kala aktivoitui. Jollakin tapaa peruskoon hauki ymmärtää muuttuneensa saalistajasta saaliiksi ja painuu piiloon. Olosuhteita ja tilannetta seuraavan kalastajan kannattaa tuolloin rauhoittaa uittoa piirun verran ja pysyä hereillä. Ison kalan tärppi tulee useimmiten yllätyksenä.
Ja kun ikkuna on auki kalastusta ei kannata lopettaa ensimmäiseen isomukseen. Hyvällä kalapaikalla voi helposti olla enemmänkin kaloja ja samasta ikkunasta on mahdollista saada useampi suurhauki.
Vältä pikkukalan pesiä
Makeassa vedessä, eli järvillä ja joilla iso ja pieni hauki löytyvät kuitenkin vain harvoin samalta alueelta. Ruovikon laidalta saa helposti hauen toisensa perään, mutta yleensä toiveet suurhauesta saa rantapusikon piiskaaja unohtaa.
Ylipäätään paikat, joista tulee hyvin peruskoon haukea antavat harvoin isoja kaloja. Tai toisinpäin, pikkuhauki tietää että ison kalan tontilla sen ei ole hyvä olla.
Tämä onkin suurhauenkalastuksen vaikein asia, pikkuhauista vapaata aluetta löytyy kyllä viljalti, mutta tämä ei vielä tee paikasta suurhaukispottia.
Ja miten löytää juuri se paikka, missä se isomus saattaa joskus olla syönnillään? Siinäpä sitä riittää haastetta kokeneemmallekin. Suurhauenkalastus on enimmäkseen tyhjänpyyntiä ja suurin osa isoista hauista saadaan lähinnä sattumalta hauenkalastuksen lomassa. Kokeneimmatkin konkarit palaavat vesiltä usein tyhjin käsin. Mutta kovalla uskolla, sitkeällä työllä ja sinnikkyydellä kuka tahansa voi löytää vesiä, tai tutuilta vesiltään paikkoja joista vavan niiatessa siiman päästä löytyy painoa keskimääräistä enemmän.
Pikkuhiljaa, kokemuksen karttuessa kalastajan on askel askeleelta helpompi keskittää kalastustaan entistä tarkemmin ja parantaa osumatarkkuuttaan.
Toisinaan usko kuitenkin pettää kovimmaltakin suurhaukihörhöltä ja uutta vauhtia ja luottoa itseensä pitää hakea perushaukea kalastamalla tai tilannetta muulla tapaa nollaamalla. Pakolla yrittäminen ja liika pingottaminen voi pilata hyvän harrastuksen, hauskaahan kalastuksen pitää olla.
Suurhaukia joka pitäjässä
Kun ottaa huomioon miten moninaisissa vesissä suurhaukia elelee, voi melko huoletta sanoa suurhaukia majailevan jokaisessa pitäjässä, mistä vapaata vettä ylipäätään löytyy. Toisin kuin lohijokia tai taimenkoskia, suurhaukivesiä löytyy siis likimain jokaisen suomalaisen ulottuvilta.
Kehukalojen pyynnissä hauki on, vaikka ei ehkä helpoin pyydystää, mutta ainakin helpoin tavoittaa. Ja suurhauen raaka voima ja väkivaltaisen raju tapa saalistaa tekevät siitä mielenkiintoisen pyydettävän. Suurhauen ruokalistalle kuuluvat kaikki vedessä ja veden pinnalla elävät eläimet kiloisista lahnoista linnunpoikasiin, eivätkä vedenalaisen suurpedon salamannopea syöksy ja valtava kita jätä ketään kylmäksi. Parhaimmillaan suurhauenkalastus onkin kuin minkä tahansa suurpedon jahtaamista. Ei ehkä se helpoin vaihtoehto, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
Haussa SE-hauki?
Enkkahauki, metrihauki, kymppihauki, viistoistaplussa, SE. Rajapyykkejä löytyy jokaiselle omansa. Kukapa ei unelmoisi SE-luokan kalasta, mutta oma tavoite kannattaa asettaa realistiseksi. Metrihauki on jo iso elukka, kympin maagisesta rajasta puhumattakaan. Mahdollisuudet näihin ovat hyvät monessa paikassa, mutta viidentoista kilon merkkipaalua hamuavan pitää olla jo hyvin perillä kalavesiensä potentiaalista. Tämän luokan petoja ei enää läheskään jokaisen lumpeenlehden varjossa lymyä.
Mutta jos silti hiukan leikitellään ajatuksella SE-hauesta, tällä hetkellä lähtisin itse sellaista tavoittelemaan isoilta joilta, joissa hauenkalastuspaine on usein lähes olematonta. Tai vaihtoehtoisesti paikoista joihin on istutettu kirjolohia useamman vuoden ajan.
Kirjolohi muodostaa hauelle tuhdin ja helpon superfoodin, ja paikoilla missä evämakkaraa on ollut tarjolla pidemmän ajan, on kerrassaan erinomaiset olosuhteet hauen kasvaa mahtaviin mittoihin. Ja jos molemmat olosuhteet vielä jossain kohtaavat, voi tarjolla olla mitä vaan.
Iso kala on arvokkain vedessä
Suurkala on vaikuttava vastustaja ja se on vapautensa ansainnut. Ruokakaloiksi löytyy kyllä riittävästi normaalimman kokoisia yksilöitä eikä vesien valtiaan kolkkaaminen ole kenellekään kunniaksi. Valokuva, nopea punnitus ja hetki ihailua kalan kerätessä voimiaan veneen vierellä. Ja sitten vaan kiitos ja heippa!
Isot yksilöt ovat arvokkaimmillaan vedessä ja tieto niiden läsnäolosta saa otteen vavasta kiristymään seuraavallakin reissulla. Kunnioita vastustajaasi ja arvosta kalavettäsi laskemalla suurkala takaisin.