Noin 20 vuotta sitten hypistelin ensimmäistä kertaa elämässäni käsissäni Rapalan Skitter Popia. Muistan edelleen värin: oranssi, SGFR-värikoodilla kulkeva, ja punainen karvatupsu takakoukussa. Kalastin tuolloin pääasiassa pienillä metsälammilla, joilla punainen ja oranssi olivat ne raflaavimmat värit, joten sattuman kautta pakkiini päätynyt popperi oli kyllä houkutteleva vaihtoehto, mutta… En tiennyt miten sillä piti kalastaa!
Elettiin kuitenkin aikaa ennen Youtubea, eikä Internet muutenkaan ollut vielä rantautunut jokaiseen kotiin, joten tutorial-videomateriaalia ei ollut vielä saatavilla. Tietoa oli saatavilla pienen kalastajan elämään aivan liian vähän.
Meni kesä ja meni toinen, eikä Skitter Pop päässyt veteen kuin muutamien yksittäisten heittojen ajaksi, kunnes olin helteisenä alkukesän päivänä taas metsälammella. Elettiin hetkeä hauen kudun päättymisen jälkeen, jolloin rantamatalikot eivät olleet vielä kasvaneet aivan täyteen kukoistukseensa kaislaa ja lumpeikkoa. Kirkas ja matala vesi olivat otollinen yhdistelmä havaita lämmöstä nauttivia haukia. Siellä täällä näkyi kilon-kahden kaloja pötköttelemässä auringossa.
Ensipuraisu
Tuohon aikaan arsenaali pakissani oli aika pitkälti balsainen. Vaappuja vaapun perään. Nyt olin kuitenkin lahdelmassa, jossa vettä oli syvimmillään metri, joten yksikään suosikkivaapuistani ei tullut kyseeseen. Muistan turhautumiseni kun kytkin siiman jatkeeksi Skitter Popin. Eihän tämä ollut antanut kalaa niillä noin neljällä ensimmäisellä satunnaisella heitollakaan, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla.
Ensimmäinen heitto tynkäruovikon keskelle jääneeseen aukkoon ja kampi kiinni. ”Mites tätä sitten ajetaan”, kävi mielessäni. Aloin kelailla popperia epäsäännöllisesti, vain kelausnopeutta vaihdellen. Popperi rikkoi pintakalvoa ja roiski vettä ympäriinsä. Muutaman heiton jälkeen, kesken kelailun, olin näkevinäni jonkun tumman hahmon liukuvan popperin takana ja samassa pysäytin kelauksen tähyilläkseni tilannetta tarkemmin. Vieheen vieressä muljahti jotain jättäen komean pyörteen veteen! Puolikas kammenkierros myöhemmin siihenastisen elämäni upein pintatärppi oli totta.
Popperin tärpit ovat parhaimmillaan todella ikimuistoisia!
Ehkä tärpistä ja ensimmäisestä popperilla saadusta hauesta teki vielä hienomman kokemuksen se, että olin itse löytänyt oikean tavan uittaa popperia. (Tai ainakin kalastavan tavan, sitä yhtä ja ainoaa oikeaa ei liene olemassakaan, ainakaan niin kauan kuin eri tavoin uittamalla saa kalaa.)
Myöhemmin olen pohtinut, että tuo lienee ensimmäisiä hetkiä, kun puoliksi vahingossa ja puoliksi pakon sanelemana pääsin irti suorasta monotonisesta kelausrytmistä ja annoin vieheelle oikeasti omin käsin uintia.
Oikea viehe oikealla tavalla uitettuna tuottaa tulosta
Vanha suola janottaa!
Seuraavat askeleet käsialavieheiden maailmassa olivat hauentuoksuiselle nuorelle miehelle varsin luonnollisia; isot vaaput johtivat jerkkeihin ja jerkeistä siirryttiin suurten kumien uittoon. Muodin mukana on siis tullut mentyä. Taas on joutunut Skitter Pop lepäämään pakissa muutamia vuosia työttömänä. Kumikalojen ”helppous” on viehättänyt.
Olimme Janin kanssa kalastaneet haukea yhdessä merellä monessa ympäristössä. Oli käyty karikoilla, kaislikoiden reunoilla, pakkojen päällä ja saarten rannoissa. Tällä kertaa valittu spotti ei näyttänyt miltään, sillä se ei avoveden puolelta edes näkynyt. Ensin piti taittaa noin 30 metriä kaislikon läpi, jonka jälkeen avautui todellinen kirkasvetinen laguuni. Syvyyttä ei ollut puolta metriä enempää, joten paikalla olevat kalaparvet näki paljain silmin. Suutaria, ahventa ja erinäisiä särkikaloja näytti olevan paikalla. Suutarit ovat varsinkin isomman hauen herkkua, joten toiveet olivat korkealla saaliin suhteen.
Kaislikoiden suojista saattaa löytyä parhaat popperi-paikat
Tälläkään kertaa ei montaa heittoa tarvittu paikalla olevien saalistajien todentamiseen. Reilun puolen tunnin aikana veneessä kävi kymmenkunta haukea ja kaksi popperiin haksahtanutta isompaa ahventa päätyi pannulle eräksi.
Paikka todellakin oli sellainen potero keskellä kaislikkoa, ettei sitä ei vahingossa olisi mahdollista löytää. Tynkäkaislan aikaan aukko oli näkyvissä, mutta nyt kesällä aukosta ei näkynyt mitään avoimen veden puolelle. Suosittelemme tällaisten paikkojen spottaamiseen työkaluksi Google Mapsia ja sen sateellittikuva-ominaisuutta.
Tällaisten poteroiden ja kaislikoiden aukkopaikkojen hienous piilee matalassa vedessä. Kalatapahtumat ovat täynnä adrenaliinia pullistelevia syöksyjä ja hyppyjä. Ja matala vesi tarkoittaa sitä, että vieheen on kuljettava aivan pinnassa. Joten, rakas Skitter Pop, sinulle on näissä hetkissä töitä!
Popperi maistuu ahvenelle, ja ahven kalastajalle!
Oikeilla välineillä nautit enemmän
Popperikalastus on mukavaa. Vieheet lentävät pitkälle ja tarkasti, uitto on nopeasti opittavissa ja kalastaminen on usein varsin tapahtumarikasta. Homman ydin on uittamisessa.
Pienet, nopeat ja lyhyet nykäisyt saavat vieheen rikkomaan veden pintakalvon ja roiskimaan vettä ympärilleen. Ja ennen kaikkea uitolla saadaan pärskeitä ja kuplia aikaan, jotka puolestaan houkuttelevat uteliaita haukia ja ahvenia tarkistamaan melun aiheuttajan. Usein tämä tarkistus päättyy hienoon hyökkäykseen.
Pitkäheittoisten poppereiden avulla saimme kalastettua aukkopaikan käytännössä kahdesta ankkuripaikasta. Havainnot olivat selviä: ei ollut väliä mihin kohtaan heitti, vaan miten heiton jälkeen popperia uitti. Nälkäiset kalat kyllä löysivät ärsyttävästi pärskivän tunkeutujan reviiriltään.
Välineiksi popperilla kalastukseen riittää aika kevyet välineet. Shimanon Vengeance BX 210M viehesuosituksella 10-30g on sopiva peli uittoon. Kelana Shimano Sedona Sufixin Performance Fuse -siimalla täytettynä takaa setille pitkät ja todella tarkat heitot ja tietenkin riittävän vastuksen kalalle.